Get Me ja Berlin Nun Helsinkifunkin ytimessä!

Kuvaus&editointi: Aaro Lindberg
Haastattelut: Sara Laakkonen

Radiojuttu nuorten aikuisten alkoholinkäytöstä

Tein syksyllä 2013 koulun radioharjoituksissa tällaisen työn, joka käsittelee nuorten aikuisten alkoholinkäyttöä ja sen seurauksia. Haastateltavina Laajasalon opiston opiskelijoita.

Jutun toimitus&editointi: Sara Laakkonen

Suonsilmästä mainosvalojen välkeeseen

Lukiossa monet ikätoverini haaveilivat kovaan ääneen pääsevänsä pois Suomesta. Monille syynä oli se, että Suomi on heidän haaveilleen liian pieni maa. Eihän tätä voi millään verrata siihen mitä, esimerkiksi Yhdysvallat nuorille haaveilijoille voisi tarjota. Haaveilussa ei ole mitään pahaa, mutta naiivi ei pidä olla.

Monet haaveilijoista ovat syntynyteet suomalaiseen perheeseen. He ovat tuudittautuneet koko elämänsä siihen, että maailmalla kaikki on paremmin. Elokuvat, kirjat, lomamatkat ja MTV ovat luoneet harhaisen kuvan siitä, mitä Suomen rajojen ulkopuolella odottaa. Sen kaiken odotetaan ottavan heidät avosylein vastaan ja heidän kaukokaipuunsa hellittävän sillä sekunnilla, kun lentokone nostaa nokkansa kohti New Yorkia.

Tänä syksynä kaksi ystävääni muuttivat vuodeksi ulkomaille. He ovat kertoneet kaipaavansa Suomesta useita asioita. Maitoa, kaurapuuroa, ruisleipää ja Suomen kesää. Lisäksi Suomen ‘’surkeaa terveydenhuoltoa’’ voi yllättäen Keski-Euroopassa tulla ikävä. Kyllä täällä pidetään kansalaisesta huolta. En väitä sosiaalihuollon olevan aukottomasti parasta laatuaan, puutteita löytyy, mutta on meillä täällä takapajulassa kaikki ihan hyvin.

Suomenkielen vahvat kulttuuriperinteet

Asia, joka minua on häirinnyt eniten näissä kaukomaille kaipaavissa ihmisissä on se, miten joku voi inhota suomenkieltä. Kielellä on niin vahva kulttuuriperinne jopa täällä Suomessa, ettei puolivälissä elämäänsä tänne muuttava ihminen voi välttämättä koskaan käsittää tiettyjä sanoja, lauseita tai merkityksiä, samalla tavalla kuin suomalainen.

Luontoa on aina pidetty suomalaisessa kulttuurissa tärkeänä, eikä syyttä. Jokainen vuodenaika on ainutlaatuinen. Talvea tullaan jopa kaukomailta ihastelemaan.

Jottei tämä menisi täysin jeesusteluksi, on myönnettävä, että aamulla istuessani bussissa, selailin älypuhelimellani lentolippuja. Matkustelu nimitäin tekee hyvää. On ihanaa nähdä muita kaupunkeja, kulttuureja ja ihmisiä jotka tervehtivät toisiaan poskisuudelmin. Silti kun palaan kotiin, olen ihan onnellinen ruuhkametrossa tai hississä, kun kukaan ei katso toista silmiin.

Teksti: Sara Laakkonen

Silakat muuttuvat maailman mukana

Helsingin Kauppatorilla kuhisee. Monet kymmenet kalastajat ovat saapuneet veneillään taas vuotuisille Silakkamarkkinoille myymään saaristolaisherkkuja, vetonaulanaan tietysti mitä erikoisemmat maustesilakat. Perinteikkäillä markkinoilla on paikalla tuhansia ihmisiä ja kauppa suoraan veneistä käy tiuhaan.  Markkinoilta on mahdollista ostaa kalaherkkujen ja saaristolaisleipien ja -rieskan lisäksi myös saarilampaiden villasta tehtyjä vaatteita ja käsitöitä.

Kalastaja Magnus Nyholm on saapunut paikalle omalla kauppaveneellään jo 28. kerran. Kaupankäynti markkinoilla on kuitenkin tullut tutuksi jo ennen sitä perheen kanssa. 

‑ Olen käynyt täällä vanhempieni kanssa jo sellaisesta vaahtosammuttimen kokoisesta, Magnus muistelee lapsuuttaan.

Magnus kertoo, että vuosittaiset silakkamarkkinat tuottavat kyllä tuloja, mutta menot ovat kalastajalla suuremmat.  Uudenlaisia tuotteita on kuitenkin tuotu valikoimaan, sillä uusiin kalan ystäviin ei enää pure vanhat suolakalat ja perinteiset silakat.

-Uusin tuotteemme on Stadin Silakka, sitä menee nyt paljon, nauravainen Magnus kertoo. 

Kalastajan mukaan kauppa käy hyvällä säällä parhaiten, silloin myös Magnus Nyholmin kauppavene on saa kalastajan itsensä mukaan parasta mainosta.

                                                          Hyväntuulinen Magnus kertoo menojen ylittävän markkinoilta saadut tulot.

Huono sää ei vähennä kävijöitä

Myös pilvinen sää vetää kävijöitä puoleensa. Markkinoille varattu alue kuhisee tuhansia hyväntuulisia ihmisiä. 

Kirsti Martin ja Jorma Andersson kertovat tulevansa joka vuosi markkinoille. Siitä on kehittynyt parivaljakolle vuosien mittaan tapa ja jopa perinne. 

-Aika mones kerta on. Varmaan ihan vuosikymmeniä ollaan käyty. Niin kuin sanoin, täytyy lähteä fiilistelemään tätä, se on enemmänkin sitä kuin ostamista, Kirsti muistelee silakkaperinteitään.

Pariskunta on kuitenkin huomannut markkinoiden muuttuvan vuosi vuodelta. Päällimmäisenä mieleen tuli markkinoiden lieveilmiöt, kuten Kirsti itse asiaa luonnehtii. 

-Ennen ei ollut kaljatelttoja, eikä mitään ihmeellisyyksiä, ostettiin vaan ruokaa ja suoraan puupytyistä, Jorma toteaa pilke silmäkulmassa. 

Pariskunta pitää kuitenkin hyvänä sitä, että nykyään on tarjolla erilaisia herkkuja markkinoiden asiakkaille. He toteavat yhteen ääneen silakoiden muuttuvan siinä missä kävijöidenkin ja ikäpolven. 

Perinteikkäät Silakkamarkkinat on järjestetty Helsingissä tiettävästi jo vuodesta 1743 ja tänä vuonna ne pidetään Helsingin Kauppatorilla 6.-12.10. Kauppaveneet avaavat luukkunsa arkisin ja sunnuntaisin jo kello seitsemältä aamulla ja sulkevat illalla kello 19. Lauantaisin kalat lyödään tiskiin aamulla seitsemältä, mutta markkinat päättyvät jo kello 15. Torin kulmalla pääsee myös maistelemaan silakkaa kahden ravintolakoulun opiskelijoiden valmistamana, ravintolateltta Strömarissa.

Kauppatori täyttyi lokakuussa kauppaveneistä ja silakan tuoksu leijaili pitkälle korttelien päähän.     

Kuvat&Teksti: Sara Laakkonen