Lukiossa monet ikätoverini haaveilivat kovaan ääneen pääsevänsä pois Suomesta. Monille syynä oli se, että Suomi on heidän haaveilleen liian pieni maa. Eihän tätä voi millään verrata siihen mitä, esimerkiksi Yhdysvallat nuorille haaveilijoille voisi tarjota. Haaveilussa ei ole mitään pahaa, mutta naiivi ei pidä olla.
Monet haaveilijoista ovat syntynyteet suomalaiseen perheeseen. He ovat tuudittautuneet koko elämänsä siihen, että maailmalla kaikki on paremmin. Elokuvat, kirjat, lomamatkat ja MTV ovat luoneet harhaisen kuvan siitä, mitä Suomen rajojen ulkopuolella odottaa. Sen kaiken odotetaan ottavan heidät avosylein vastaan ja heidän kaukokaipuunsa hellittävän sillä sekunnilla, kun lentokone nostaa nokkansa kohti New Yorkia.
Tänä syksynä kaksi ystävääni muuttivat vuodeksi ulkomaille. He ovat kertoneet kaipaavansa Suomesta useita asioita. Maitoa, kaurapuuroa, ruisleipää ja Suomen kesää. Lisäksi Suomen ‘’surkeaa terveydenhuoltoa’’ voi yllättäen Keski-Euroopassa tulla ikävä. Kyllä täällä pidetään kansalaisesta huolta. En väitä sosiaalihuollon olevan aukottomasti parasta laatuaan, puutteita löytyy, mutta on meillä täällä takapajulassa kaikki ihan hyvin.
Suomenkielen vahvat kulttuuriperinteet
Asia, joka minua on häirinnyt eniten näissä kaukomaille kaipaavissa ihmisissä on se, miten joku voi inhota suomenkieltä. Kielellä on niin vahva kulttuuriperinne jopa täällä Suomessa, ettei puolivälissä elämäänsä tänne muuttava ihminen voi välttämättä koskaan käsittää tiettyjä sanoja, lauseita tai merkityksiä, samalla tavalla kuin suomalainen.
Luontoa on aina pidetty suomalaisessa kulttuurissa tärkeänä, eikä syyttä. Jokainen vuodenaika on ainutlaatuinen. Talvea tullaan jopa kaukomailta ihastelemaan.
Jottei tämä menisi täysin jeesusteluksi, on myönnettävä, että aamulla istuessani bussissa, selailin älypuhelimellani lentolippuja. Matkustelu nimitäin tekee hyvää. On ihanaa nähdä muita kaupunkeja, kulttuureja ja ihmisiä jotka tervehtivät toisiaan poskisuudelmin. Silti kun palaan kotiin, olen ihan onnellinen ruuhkametrossa tai hississä, kun kukaan ei katso toista silmiin.
Teksti: Sara Laakkonen
Teksti: Sara Laakkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti